Annika in Wonderland

Huh huh!

Nyt voin kertoa on sen verran tapathtumarikkaat 5 päivää takana että en tiedä edes mistä aloittaisin. Suurinpiirtein kaikki mahdollinen mikä voi mennä mönkään meni ja kaikki katastroofin ainekset olivat ilmassa. 

Alamäki alkoi jo heti torstaina kun olin menossa Suvia ja Nikkeä vastaan Pariisiin metroasemalle johon he saapuvat lentokentältä. No, juna-asemalla sitten selvisi että ratatöiden takia junia peruttu ja ensimmäinen juna lähtee nejältä. Ei siinä sitten muuta, saavuin Pariisiin muutaman tunnin myöhemmin ja kunnon sähläyksen jälkeen Pariisin metroissa ja junissa löysivät Nikke ja Suvikin keskustaan asti.

Hotelli sijaitsi 20 metriä juna-asemalta ja siinä ei ollut sinänsä mitään valittamista: todella kiva huone, loistava sijainti ym. Mitä nyt velotti "vähän" ylimääräistä mun tililtäni ja sitä tässä edelleen selvitellään.

Torstaina mentiin ainoastaan syömään ja katsomaan valaistu eiffel torni illalla, sen verran väsyneitä matkakumppanit oli että päätettiin mennä nukkumaan. Perjantaina käytiinkin sitten Notre Dame tsekkaamassa ja Suvin toiveesta Mona Lisa. Lisäksi harrastettiin shoppailua ja kiertelyä ympäri kaupunkia.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä kahden junalla kohti Troyesia ja sitä ennen käydä Versaillesissa katselemassa. Nikken toinen jalka oli pikkasen turvonnut toisen nilkan kohdalta ja hän päätti että Versailles ei ole häntä varten joten mentiin sinne sitten Suvin kanssa katselemaan. Sisälle ei ehditty, käytiin ainoastaan katsomassa puutarha. Mutta ensi Pariisin reissulla haluan sisätiloihin myöskin, sen verran vakuuttava paikka oli!

Versaillesista lähdettiin kohti juna-asemaa, ostettiin liput ja mentiin odottamaan junaa jota ei sitten ikinä tullutkaan. Tiskiltä  kerrottiin että junavuoro peruutettu ja seuraava juna tulee tunnin tai kahden päästä, tarkalleen ei osattu sanoa. No, reilu 3 tuntia myöhemmin se sitten lähti päästiin vihdoinkin Troyesiin väsyneinä ja turhautuneina.

Troyesiin saapuessa Nikken jalka oli turvonnut yhä enemmän ja hän päätti jäädä lepäilemään kun Suvin kanssa lähdettiin ulos tapaamaan mun kavereita. Meillä oli älyttömän hauskaa, Suvi rakastui mun kavereiheni ja saatiin myös paljon uusia ystäviä, koska meillä oli mukana omaa eksoottista juotavaa, salmiakkikoskenkorvaa. 

Sunnuntaina käytiin keskustassa Suvin ja Vilin kanssa syömässä keskustasta, Nikke ei liikkunut mihinkään jalkansa takia. Illalla todettiinkin että alkaa tilanne näyttää siltä että tarvitaan sairaalareissu ja ei muutakun taksiin ja päivystykseen. Lääkärit osasi pikkasen englantia ja itse yritin sitten ranskaa tulkata minkä pystyin. Pelkästään lääkärille pääsyyn kerrottiin olevan 3h jono, siellä sitten tönötettiin ja odoteltiin vuoroa. Kun sitten vihdoinkin päästiin lääkärin koppiin asti, menin Nikken mukana "tulkkaamaan" ja Suvi jäi kiltisti istuskelemaan odotustilaan. Tunti meni siihen että jalasta otettiin röntgenkuva murtuman varalta ja lisäksi otettiin verikokeet. Meillä oli omat arvaukset että kyseessä saattaisi olla ruusu, ja 3h uuden odottelun jälkeen se sitten vahvistui. Nikke joutui jäämään yöksi sairaalaan ja luvattiin hakea hänet sieltä seuraavana päivänä pois.

Kello oli tässä kohtaa puoli 3 yöllä ja pyysinkin sitten sairaalan henkilökuntaa soittamaan minulle ja Suville taksin kotiin. Aluksi taksikeskuksesta sanottiin että menee 10 minuuttia. No meni 10 minuuttia, kohta puolisen tuntia ja vähän päälle kun hoitaja ilmoittaa että sieltä ei sittenkään tule taksia. Oltiin Suvin kanssa niin kylmissään ja väsyneitä että ei jaksettu lähteä kävelemään kotiin ja ajateltiin sitten nukkua sairaalan penkeillä. Jostain kuitenkin ilmestyi paikalle ranskalaisrouva joka puhui pikkasen suomea ja lupasi heittää meidät kotiin. Mikä pelastus!

Maanantaina noudettiin kepeillä kävelevä Nikke sairaalasta ja viimeisillä voimillaan Nikke ponnisteli outlettiin ostoksille. Ja jottei huonoa onnea vielä tähän mennessä olisi ollut tarpeeksi, shoppailun lomassa Suvin kännykkään tulee tekstari: "Your flight has been cancelled". Taisi kaikilta muutama voimasana päästä suusta ja viimeistään siinä vaiheessa kun huomattiin että mikään Lufthansan toimipiste ei ole auki ja ei tiedetty miten toimia. No, loppujen lopuksi selvisi että tiistaina olisi matkattava Pariisin lentokentälle ja yrittää sieltä saada uusi lento. 

Tänään aamulla he sitten lähtivät aamujunalla ensin Pariisiin ja siellä lentokentälle siinä toivossa että joku lento löytyy. Nikke ei pystynyt edes kunnolla kävelemään ja muutenkin Gare de l'estin asemalta Pariisista on sellaista metro- ja junarallia lentokentälle että ei tiedetty mitä siitäkin sitten tulee.

Mutta, he selvisivät hyvin lentokentälle ja ovat nyt koneessa matkalla Suomeen! <3 Oli kyllä sen verran tapahtumarikkaat päivät että on itsekin vielä sen verran huuli pyöreenä että huh huh. Parempi onni ensi kerralla!

Nyt koulutöiden pariin ja nukkumaan!

Annika